Siirry pääsisältöön

Comanche

Lännensarjakuvan eliittiä

Hermann & Greg: Comanche 3. Wyomingin sudet. Suom. Kirsi Kinnunen. 48 s. Apollo 2009.

Ranskankielisessä lännensarjakuvassa on kolme klassista huipputeosta. Jijén eli Joseph Gillainin Jerry Spring alkoi ilmestyä jo vuonna 1954, Jean Giraudin ja Jean-Michel Charlierin Luutnantti Blueberry vuonna 1963 ja kolmantena Hermannin ja Gregin Comanche-sarja, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1969.
Comanchen piirtäjä on oikealta nimeltään Hermann Huppen (synt. 1938) ja käsikirjoittaja Michel ”Greg” Regnier (1931–1999). Myöhemmin sarjaa on piirtänyt myös Michel Rouge, jonka kynänjälkeä on nähty myös Marshal Blueberry -sarjassa. Käsikirjoittaja Gregin kuoltua sarjan viimeisen albumin käsikirjoituksen viimeisteli Rodolphe, oikealta nimeltään Rodolphe D. Jacquette.
Suomessa Comanche elää parhaillaan kolmatta tulemistaan. Sarjaa julkaistiin 1970-luvulla legendaarisessa, mutta valitettavan lyhytikäiseksi jääneessä Zoom-sarjakuvalehdessä. Jalava aloitti 2005 Comanchen uudelleenjulkaisemisen, mutta se jäi yhteen albumiin. Apollon sittemmin ansiokkaasti jatkama Comanche on nyt päässyt sarjan kolmanteen albumiin.
Apollon julkaisema seikkailu Wyomingin sudet on aiemmin ilmestynyt suomeksi kolmea viimeistä sivua lukuun ottamatta vuonna 1974 Zoom-lehden numeroissa 47–51. Alunperin tarina ilmestyi jatkotarinana sittemmin myös lopetetun belgialaisen Tintin-lehden numeroissa 27–45 vuonna 1972.
Comanche-sarjan nimihenkilö on wyomingilaisen karjatila 666:n nuori naisomistaja. Sarjan varsinainen päähenkilö on punapäinen revolveritaituri Red Dust, joka toimii tilan työnjohtajana. Myös muut tilan henkilöhahmot tuovat mukavasti väriä sarjaan.
Wyomingin susien myötä Comanche-sarja nousee parhaimpaan kukoistukseensa. Aiemmissa kahdessa albumissa esiintynyt periodimaisuus, joka johtui alkuperäisestä julkaisusta pätkinä Tintin-lehdessä, on nyt poissa. Wyomingin sudet on erinomainen albumikokonaisuus, lännensarjakuvan ehdotonta eliittiä.
Jakso sisältää monia jo lapsuudessa mieleeni syöpyneitä tilanteita Kolmen kuutosen karjatilan väen taistelusta Dobbsin veljeksiä vastaan: Pastori Braggshawin nopean asekäden, hyväntuulisen juopon Pharaon Coloradon, Dobbsin veljesten julmuuden näkymisen myös keskinäisissä suhteissa, nuolen tunkeutumisen yhden Dobbsin rinnasta ja toisen tulemisen ammutuksi savupiipun kautta…
Tarina päättyy dramaattisesti, ja loppu johtaa Red Dustin koston tielle. Tämän albumin jälkeen Comanche-sarjan sävyt tummenevat selvästi.
Hermann osaa näyttävän ja elokuvamaisen dramaattisen kuvakerronnan. Kaikki eivät pidä hänen piirtämistään kasvoista, erityisesti silmistä ja korvista, mutta nämä puutteet kompensoi muu visuaalinen näyttävyys. Comanche ei myöskään ole yhtä rasittavan puhelias sarja kuten Blueberry pahimmillaan, vaan se uskaltaa antaa puhekuplien sijaan tilaa myös kuville.
Kirsi Kinnusen käännös on letkeämpää kieltä kuin 70-luvun suomennos, ja Timo Ronkaisen tekstaus mukailee alkuperäistä ranskankielistä tekstityyppiä onnistuneesti.
Comanche-sarjan kolmas albumi Wyomingin sudet on viimeinen aiemmin suomennettu tarina. Ruotsalaiset pääsivät aikoinaan viiteen käännösalbumiin ennen kuin sarja sielläkin katkesi kesken. Julkaistavaa sarjassa kuitenkin riittäisi, sillä alkukielellä Comancheja on ilmestynyt 15 albumia. Toivottavasti Comanche myy nyt sen verran, että Apollon kannattaa jatkaa sarjan julkaisemista.
Comanche on lännensarjakuvan parhaimmistoa, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli sitä ei ole ennen tehnyt.
Jukka Sippola (Ruudinsavu 3 / vol. 6)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1