KORPRAALI McB (The Beguiled, 1971)
Korpraali McB on Clint Eastwoodin tähdittämä western, jonka on ohjannut Don Siegel. Voisivatko länkkäri-fanit enempää toivoa? Tekijätiimistä huolimatta leffa ei menestynyt lippuluukuilla, vaikka se elokuvana on erittäin hyvä.
Korpraali McB sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan viimeisiin, melskeisiin vaiheisiin, kun Unionin joukot ovat tunkeutumassa etelän sydämeen. Clint Eastwood on korpraali John McB, joka pelastuu haavoittuneena erääseen etelävaltojen tyttökouluun. Korpraalin ympäröi lauma kaikenikäisiä naisia, jotka eivät ole olleet miesten kanssa tekemisissä vuosiin. Tukahdetut seksuaaliset tunteet ja suljettu yhteisö saavat aikaan piinaavan, klaustrofobisen tunnelman. McB ei jätä tarjolla olevia tilaisuuksia hyödyntämättä, vaikka on haavoittunut, periaatteessa vanki sekä koko ajan vaarassa joutua perääntyvien etelän joukkojen vangiksi.
Elokuva on mestarillisesti jaksotettu niin, että tunnelma tiivistyy loppua kohti. Elokuvassa on myös pari erillistä kohtausta, jotka ovat merkittäviä merkkipaaluja sekä Eastwoodin että Siegelin uralla. Aivan elokuvan alussa haavoittunut McB tulee 12-vuotiaan tytön pelastamaksi. Vihollisjoukko ratsastaa läheltä, ja estääkseen tyttöä huutamasta hädin tuskin tajuissaan oleva McB näyttää heti oikean karvansa ja suutelee tyttöä intohimoisesti. Kohtaus on hätkähdyttävä jopa nykymittapuulla ja saa katsojan oitis inhoamaan Eastwoodin roolihahmoa.
Elokuvan loppupuolella McB joutuu massiivisen, kirurgisen operaation kohteeksi. Kohtaus sisältää runsaasti kristillistä symboliikkaa, mutta on samalla niin naturalistinen, että se saa hien kihoamaan katsojan kainaloihin. Kohtaus oli alun perin seitsemän minuuttia pitkä, mutta edes ohjaaja Siegelin vatsa ei kestänyt sitä, joten sitä jouduttiin lyhentämään.
Samana vuonna samalta tekijätiimiltä valmistui ensimmäinen Likainen Harry, jonka kidutuskohtaus sai laajaa huomiota. Likaisen Harryn kidutus jää tehokkuudessa tämän elokuvan leikkauskohtaukselle kakkoseksi. Kyseinen kohtaus on samalla yksi elokuvan harvoista lapsuksista, sillä McB tokenee siitä suorastaan yli-inhimillisellä nopeudella.
Taloudellisesti elokuva lukeutuu Eastwoodin uran pahimpien pettymysten joukkoon. On selvää, että yleisö ei ollut tuolloin valmis ottamaan Eastwoodilta vastaan tämäntyylistä elokuvaa, jossa päähenkilöltä on riisuttu kaikki sankaruus; McB on monella tapaa epämiellyttävä tyyppi. Elokuvan lajityyppiä on myös vaikea määritellä. Se on jonkinlainen sekoitus westerniä, intohimodraamaa sekä kauhua.
Eastwood jatkoi repertuaarinsa laajentamista myös seuraavassa elokuvassa Yön painajainen, jolloin hän esitti radion tiskijukkaa, joka joutuu naispuolisen ihailijansa vainon kohteeksi. Se menestyi lippuluukuilla paremmin. Kehityskulun huipennus parikymmentä vuotta myöhemmin oli rakkausdraama Meryl Streepin kanssa elokuvassa Hiljaiset sillat, jota voi kutsua jo hittielokuvaksi. Nyt kun Korpraali McB on saatu viimeinkin julkaistuksi Suomeksi dvd:llä, ostava yleisö on saanut Eastwoodin suhteen sen verran siedätyshoitoa, että elokuvasta nauttiminen ilman turhia ennakkoluuloja on mahdollista.
Janne Viitala (Ruudinsavu 3 / vol. 6)
Korpraali McB on Clint Eastwoodin tähdittämä western, jonka on ohjannut Don Siegel. Voisivatko länkkäri-fanit enempää toivoa? Tekijätiimistä huolimatta leffa ei menestynyt lippuluukuilla, vaikka se elokuvana on erittäin hyvä.
Korpraali McB sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan viimeisiin, melskeisiin vaiheisiin, kun Unionin joukot ovat tunkeutumassa etelän sydämeen. Clint Eastwood on korpraali John McB, joka pelastuu haavoittuneena erääseen etelävaltojen tyttökouluun. Korpraalin ympäröi lauma kaikenikäisiä naisia, jotka eivät ole olleet miesten kanssa tekemisissä vuosiin. Tukahdetut seksuaaliset tunteet ja suljettu yhteisö saavat aikaan piinaavan, klaustrofobisen tunnelman. McB ei jätä tarjolla olevia tilaisuuksia hyödyntämättä, vaikka on haavoittunut, periaatteessa vanki sekä koko ajan vaarassa joutua perääntyvien etelän joukkojen vangiksi.
Elokuva on mestarillisesti jaksotettu niin, että tunnelma tiivistyy loppua kohti. Elokuvassa on myös pari erillistä kohtausta, jotka ovat merkittäviä merkkipaaluja sekä Eastwoodin että Siegelin uralla. Aivan elokuvan alussa haavoittunut McB tulee 12-vuotiaan tytön pelastamaksi. Vihollisjoukko ratsastaa läheltä, ja estääkseen tyttöä huutamasta hädin tuskin tajuissaan oleva McB näyttää heti oikean karvansa ja suutelee tyttöä intohimoisesti. Kohtaus on hätkähdyttävä jopa nykymittapuulla ja saa katsojan oitis inhoamaan Eastwoodin roolihahmoa.
Elokuvan loppupuolella McB joutuu massiivisen, kirurgisen operaation kohteeksi. Kohtaus sisältää runsaasti kristillistä symboliikkaa, mutta on samalla niin naturalistinen, että se saa hien kihoamaan katsojan kainaloihin. Kohtaus oli alun perin seitsemän minuuttia pitkä, mutta edes ohjaaja Siegelin vatsa ei kestänyt sitä, joten sitä jouduttiin lyhentämään.
Samana vuonna samalta tekijätiimiltä valmistui ensimmäinen Likainen Harry, jonka kidutuskohtaus sai laajaa huomiota. Likaisen Harryn kidutus jää tehokkuudessa tämän elokuvan leikkauskohtaukselle kakkoseksi. Kyseinen kohtaus on samalla yksi elokuvan harvoista lapsuksista, sillä McB tokenee siitä suorastaan yli-inhimillisellä nopeudella.
Taloudellisesti elokuva lukeutuu Eastwoodin uran pahimpien pettymysten joukkoon. On selvää, että yleisö ei ollut tuolloin valmis ottamaan Eastwoodilta vastaan tämäntyylistä elokuvaa, jossa päähenkilöltä on riisuttu kaikki sankaruus; McB on monella tapaa epämiellyttävä tyyppi. Elokuvan lajityyppiä on myös vaikea määritellä. Se on jonkinlainen sekoitus westerniä, intohimodraamaa sekä kauhua.
Eastwood jatkoi repertuaarinsa laajentamista myös seuraavassa elokuvassa Yön painajainen, jolloin hän esitti radion tiskijukkaa, joka joutuu naispuolisen ihailijansa vainon kohteeksi. Se menestyi lippuluukuilla paremmin. Kehityskulun huipennus parikymmentä vuotta myöhemmin oli rakkausdraama Meryl Streepin kanssa elokuvassa Hiljaiset sillat, jota voi kutsua jo hittielokuvaksi. Nyt kun Korpraali McB on saatu viimeinkin julkaistuksi Suomeksi dvd:llä, ostava yleisö on saanut Eastwoodin suhteen sen verran siedätyshoitoa, että elokuvasta nauttiminen ilman turhia ennakkoluuloja on mahdollista.
Janne Viitala (Ruudinsavu 3 / vol. 6)
Kommentit
Lähetä kommentti