Siirry pääsisältöön

Korpraali McB

KORPRAALI McB (The Beguiled, 1971)

Korpraali McB on Clint Eastwoodin tähdittämä western, jonka on ohjannut Don Siegel. Voisivatko länkkäri-fanit enempää toivoa? Tekijätiimistä huolimatta leffa ei menestynyt lippuluukuilla, vaikka se elokuvana on erittäin hyvä.
Korpraali McB sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan viimeisiin, melskeisiin vaiheisiin, kun Unionin joukot ovat tunkeutumassa etelän sydämeen. Clint Eastwood on korpraali John McB, joka pelastuu haavoittuneena erääseen etelävaltojen tyttökouluun. Korpraalin ympäröi lauma kaikenikäisiä naisia, jotka eivät ole olleet miesten kanssa tekemisissä vuosiin. Tukahdetut seksuaaliset tunteet ja suljettu yhteisö saavat aikaan piinaavan, klaustrofobisen tunnelman. McB ei jätä tarjolla olevia tilaisuuksia hyödyntämättä, vaikka on haavoittunut, periaatteessa vanki sekä koko ajan vaarassa joutua perääntyvien etelän joukkojen vangiksi.
Elokuva on mestarillisesti jaksotettu niin, että tunnelma tiivistyy loppua kohti. Elokuvassa on myös pari erillistä kohtausta, jotka ovat merkittäviä merkkipaaluja sekä Eastwoodin että Siegelin uralla. Aivan elokuvan alussa haavoittunut McB tulee 12-vuotiaan tytön pelastamaksi. Vihollisjoukko ratsastaa läheltä, ja estääkseen tyttöä huutamasta hädin tuskin tajuissaan oleva McB näyttää heti oikean karvansa ja suutelee tyttöä intohimoisesti. Kohtaus on hätkähdyttävä jopa nykymittapuulla ja saa katsojan oitis inhoamaan Eastwoodin roolihahmoa.
Elokuvan loppupuolella McB joutuu massiivisen, kirurgisen operaation kohteeksi. Kohtaus sisältää runsaasti kristillistä symboliikkaa, mutta on samalla niin naturalistinen, että se saa hien kihoamaan katsojan kainaloihin. Kohtaus oli alun perin seitsemän minuuttia pitkä, mutta edes ohjaaja Siegelin vatsa ei kestänyt sitä, joten sitä jouduttiin lyhentämään.
Samana vuonna samalta tekijätiimiltä valmistui ensimmäinen Likainen Harry, jonka kidutuskohtaus sai laajaa huomiota. Likaisen Harryn kidutus jää tehokkuudessa tämän elokuvan leikkauskohtaukselle kakkoseksi. Kyseinen kohtaus on samalla yksi elokuvan harvoista lapsuksista, sillä McB tokenee siitä suorastaan yli-inhimillisellä nopeudella.
Taloudellisesti elokuva lukeutuu Eastwoodin uran pahimpien pettymysten joukkoon. On selvää, että yleisö ei ollut tuolloin valmis ottamaan Eastwoodilta vastaan tämäntyylistä elokuvaa, jossa päähenkilöltä on riisuttu kaikki sankaruus; McB on monella tapaa epämiellyttävä tyyppi. Elokuvan lajityyppiä on myös vaikea määritellä. Se on jonkinlainen sekoitus westerniä, intohimodraamaa sekä kauhua.
Eastwood jatkoi repertuaarinsa laajentamista myös seuraavassa elokuvassa Yön painajainen, jolloin hän esitti radion tiskijukkaa, joka joutuu naispuolisen ihailijansa vainon kohteeksi. Se menestyi lippuluukuilla paremmin. Kehityskulun huipennus parikymmentä vuotta myöhemmin oli rakkausdraama Meryl Streepin kanssa elokuvassa Hiljaiset sillat, jota voi kutsua jo hittielokuvaksi. Nyt kun Korpraali McB on saatu viimeinkin julkaistuksi Suomeksi dvd:llä, ostava yleisö on saanut Eastwoodin suhteen sen verran siedätyshoitoa, että elokuvasta nauttiminen ilman turhia ennakkoluuloja on mahdollista.
Janne Viitala (Ruudinsavu 3 / vol. 6)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…