Siirry pääsisältöön

Maverick

Ruudinsavussa on myös monen jutun laajahko katsaus keskeisiin länkkärisarjoihin, tässä maistiaisena Tapani Baggen kirjoittama Maverick. Muita kokonaisuudessa esiteltyjä sarjoja ovat mm. Rifleman, Wanted Dead or Alive, The Texan ja Gunsmoke.

Maverick
Villin lännen vastarannankiiski


Käsikirjoittaja-tuottaja Roy Huggins loi Maverickin kirjoitettuaan vuoden verran klassista lännensarjaa Cheyenne. Hän tahtoi tehdä anti-westernin. Pääosaan hän halusi James Garnerin, jonka hän tiesi osaavan näytellä komediaa vakavalla naamalla.
Huggins teki Bret Maverickista juonikkaan huijarin ja päältä katsoen pelkurimaisen pelurin. Garnerin piti pukeutua mustaan, koska perinnelänkkäreissä se oli roistojen väri.
Maverickia tehtiin 1957-62. Heti alkuun huomattiin, että yhden jakson kuvaamisen meni toista viikkoa, joten tarvittiin vuoroviikoin esiintyvä toinen päätähti. Bretin veljeksi Bartiksi valittiin Jack Kelly, joka siviilissä oli kuulemma hauskempi kuin Garner. Kameran edessä hän vaikutti kuitenkin jähmeältä. Garner riitaantui tuotantoyhtiön kanssa kolmannen kauden jälkeen ja lähti sarjasta. Hänen jälkeensä Maverickin veljeksinä esiintyivät Roger Moore ja Robert Colbert. Sarjasta tehtiin 70-80-luvun vaihteessa erinäisiä uusia tv-versioita, joissa myös Garner ja Kelly esiintyivät, ja 1994 valkokangaselokuva Maverick, jossa Mel Gibson esitti Bretiä ja Garner hänen isäänsä.
Suomen tv:ssä Maverickia
esitettiin 1970-luvulla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1