torstai 29. joulukuuta 2011

Ukkostuuli

Ukkostuuli vihdoin Suomeen

Egmont Kustannus on lanseerannut Pulp-sarjassaan uuden lännensarjan nimeltä Ukkostuuli. Kyse on Italiassa vuonna 1997 aloittaneesta Magico Vento -sarjasta, jossa yhdistetään perinteistä lännen meininkiä ja intiaanien yliluonnollisia aineksia.
Sarjan päähenkilö on nimeltään Ned Ellis, joka on selviytynyt ihmeen kaupalla roistojen järjestämästä veturin räjäytyksestä, saanut muistinmenetyksen, päätynyt intiaanien hoivaan ja lopulta noussut heidän poppamiehekseen. Ukkostuuli muistuttaa ulkonäöllisesti erehdyttävästi Daniel Day-Lewisia elokuvasta Viimeinen mohikaani (1992), mikä ei suinkaan ole sattumaa. Sarja on päättynyt Italiassa vuonna 2010.
Opuksessa julkaistaan sarjan kolme ensimmäistä tarinaa. Ensimmäinen ja viimeinen on mm. Tex Willeristä tutun Jose Ortizin piirtämä. Keskimmäisen tarinan kuvituksesta vastaavat hieman tuntemattomammat Giuseppe Barbati ja Bruno Ramella. Kuvitus on kauttaaltaan komeaa mutta silti juuri vanhan kuvittajamestari Ortizin sivuja katselee erityisen mielellään. Kansikuva on otettu keskimmäisestä tarinasta ja se on niin ikään willereistä tutun Andrea Venturin käsialaa. Kaikki tarinat on kirjoittanut Gianfranco Manfredi, Texistä tuttu hänkin, joka on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kirjoittanut kaikki sarjan jaksot.
Ensimmäisessä osassa esitellään sarjan päähenkilöt ja aletaan jäljittää Ukkostuulen menneisyyttä. Sarjan toinen vakiohahmo on alkoholisoitunut lehtimies Willy Richard, lempinimeltään Poe, joka muistuttaa erehdyttävästi kauhukirjailija Edgar Allan Poea. Eikä tämäkään yhdennäköisyys ole sattumaa. Toisessa osassa, jonka otsikko ”Artigli” on nähtävästi unohtunut kääntää, sukelletaan intiaanien mytologiaan ja Ukkostuuli kohtaa ihmissutta muistuttavan pedon. Kolmannessa osassa palataan jäljittämään Ukkostuulen menneisyyttä ja samalla laitetaan roistoja satimeen..
Julkaisun painojälki on hyvää ja lähes 300 sarjakuvasivua takaavat tarpeeksi pitkän lukunautinnon. Sivukoko on kuitenkin auttamattomasti liian pieni. Jotkut kuvat ovat niin lähellä kirjan tyveä, että teos on lähes revittävä nähdäkseen kuvat kokonaisuudessaan. Jos sarja Suomessa jatkuu, niin toivottavasti sitä julkaistaan isommassa koossa.
Käännöstyö on taattua laatua. Sarjan nimen suora käännös olisi tarkoittanut Maagista Tuulta, mutta Ukkostuuli on suomalaisittain iskevämpi, ja siinä on kääntäjä Moog Konttisen kertoman mukaan viitteitä suomalaiseen mytologiaan Ukko ylijumalaa myöten. Lisäsi ensimmäisessä tarinassa tapahtunut veturin räjähdys muistuttaa kääntäjään mukaan sen verran ukkosen jyrähdystä, että siitäkin tuli ammennettua nimikäännökseen.
Janne Viitala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti