Siirry pääsisältöön

Moebiuksen nekrologi


Jean Giraud eli Moebius (1938–2012)
Lentoliskolla ratsastava cowboy

Jean Henri Gaston Giraud löysi kutsumuksensa jo koulupoikana. Hän tahtoi piirtää avaruusseikkailuja, kun taas koulukaveri Jean-Claude Meziérès halusi tehdä sarjoja Villistä lännestä.
Fantasiamaailmojen pariin päästyään Giraud valitsi nimimerkikseen Möebiuksen luupin, joka on äärettömyyden symboli. Sen läpi katsoessaan Giraud näki vasemmalla silmällä menneisyyden ja oikealla avaruuden. Hänen omaa mielenmaisemaansa kuvasti mahdollisuuksien autiomaa, jonka kuivaan pintaan puhkesi kukkimaan vuoroin lännenseikkailuja, toisinaan matkoja äärettömyyksiin.
Giraudin vanhemmat erosivat hänen ollessaan kolmivuotias, joten hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa isovanhempiensa luona. Kahdeksantoistavuotiaana, opiskeltuaan kaksi vuotta École des Arts Appliquésissa Pariisissa Giraud aloitti ammattilaisuransa mainos- ja muotipiirtäjänä, piirtäen samalla sarjakuvia. Ensimmäinen julkaistu sarja oli lännenaiheinen Frank et Jeremie, joka ilmestyi Far West -lehdessä. Sitä seurasi Noel Carren kirjoittama King of the Buffalo Coeurs Valiants -lehdelle.
Giraudin äiti meni uusiin naimisiin Meksikossa ja poika seurasi häntä asuen maassa yhdeksän kuukauden ajan. Paluuta Ranskaan oli odotettu. Joseph ”Jijé” Gillain värväsi Giraudin tuota pikaa avustajakseen Jerry Spring -sarjaan.  
Ranskalaisen seikkailusarjakuvan pioneeri, Pilote-lehden päätoimittaja Jean-Michel Charlier, poimi Giraudin tekemään uutta Blueberry-sarjaa 1962. Charlier oli vanhan koulun käsikirjoittaja, joka ei innostunut ajatuksista tuoda Blueberryyn yliluonnollisia elementtejä. Niinpä Giraud kehitti sivupersoonallisuus Moebiuksen, jonka visuaalisia kokeiluja kukaan ei rajoittanut. Giraud teki toisen pitkän vierailun Meksikoon vuonna 1965, jolloin hän perehtyi ”tajuntaa avaaviin” aineisiin. Aika oli muuttumassa vapaammaksi myös sarjakuvien osalta. Blueberryn tarinat muuttuivat aikuisemmiksi ja Giraudin alkujaan Jijé-vaikutteinen piirrostyyli harppasi realistiseen suuntaan.
Métal Hurlant -lehti sekä erilaiset elokuvaprojektit veivät taiteilijan ajan, joten hän luovutti Blueberryn piirtämisen toisiin käsiin lähes kymmeneksi vuodeksi. Kuitenkin, kun Charlier ja Giraud riitautuivat Dargaud-kustantamon kanssa Blueberryn julkaisuoikeuksista 1979, syntyi toinen lännensankari Jim Cutlass. Tosin Charlier jätti sarjan Giraudin käsiin pian ensimmäisen albumin jälkeen, ja tämä kutsui Cutlassin piirtäjäksi Christian Rossin. Giraud jatkoi käsikirjoittajana kuuden albumin verran. Sarja on piirrokseltaan vapaamuotoisempi kuin Blueberry ja sisälsi myös fantasiaa.
Kaikkiaan Jean Giraudin ura hakee vertaistaan. Hän lähti mukaan vähäpätöisempiinkin projekteihin oppiakseen uutta ja tutustuakseen mielenkiintoisiin taiteilijoihin. Kaikki mahdolliset ilmaisumuodot inspiroivat häntä. Giraudin ainutlaatuisia teoksia ihaillaan laajasti, Euroopan ohella erityisesti Japanissa.
Käytännössä kaikki fantasiaelokuvat viimeisten 35 vuoden ajalta ovat Giraudille velkaa. Sarjakuvalle ja modernille taiteelle hänen merkityksensä on mittaamaton.
Vesa Kataisto      
Ruudinsavu 3 / vol. 7 (2012)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…