perjantai 11. heinäkuuta 2014

Arvio Louise Erdrichin kirjasta Pyöreä talo

Epäreiluutta reservaatissa

Louise Erdrich: Pyöreä talo (The Round House, 2013). Suomentanut Laura Lahdensuu. 448 s. Basam Books 2013.

Chippewa-intiaaniheimoon itsekin kuuluva Louise Erdrich aloitti uransa 1980-luvulla romaaneilla Anna meille siivet ja Juurikaskuningatar, joissa oli elementtejä chippewa-kulttuurin tarinaperinteestä. Viime vuonna ilmestynyt Pyöreä talo on hänen viides suomennettu teoksensa.
Pyöreän talon tapahtumat sijoittuvat intiaanireservaattiin 1980-luvulla. Keskushenkilö Joe on koulutetun intiaaniaktivistiperheen teini-ikäinen poika, jonka äiti raiskataan väkivaltaisesti. Vähitellen käy ilmi, että heimon arkiston sihteerinä työskennellyt äiti tiesi liikaa jostain asiasta, mutta mistä? Tapauksen selvittely takertuu juridiseen saivarteluun siitä, tapahtuiko teko reservaatin vai valtion mailla. Tutkimukset laahaavat ja kun syyllinen selviää, syytettä ei pystytä nostamaan.
Pohdiskeleva Joe on syvästi järkyttynyt äitinsä kohtalosta ja oikeusjärjestelmän heikkoudesta ja alkaa tehdä omia johtopäätöksiään. Kertojana hän on jo aikuinen, isänsä tavoin juristiksi opiskellut ja vanhoja tapahtumia etäämmältä analysoiva hahmo.
Kuten Erdrichin aikaisemmissa chippewoiden pariin sijoittuvissa romaaneissa, intiaanikulttuuri on mukana myös Pyöreän talon tarinassa. Reservaatissa elää värikästä väkeä kuten rivosuisia mummeleita ja mooshum, Joen ikivanha isoisä, joka näkee unissaan näkyjä ja haaveilee miniästään Sonjasta, huoltoasemaa pitävästä entisestä stripparista. Sonja on myös Joen unelmien kohde ja samalla luotettu aikuinen, joka ei kuitenkaan ole täysin luottamuksen arvoinen.
Vanhat perinteet elävät vanhojen ihmisten kertomuksissa ja uskonnollisissa rituaaleissa, joihin nuoremmatkin osallistuvat, mutta intiaanien valkoisia alempi asema näkyy toivottomuutena, pikkurikollisuutena ja alkoholismina. Valkoiset taas käyttävät ylemmyyttään lain edessä härskisti hyväkseen.
Joen ja hänen kavereidensa puuhat kaljan ja tyttöjen parissa kuuluisivat teini-ikäisten sielunmaisemaan missä päin maailmaa tahansa, mutta tällaisessa yhteisössä kaveriporukan pähkäilyt johtavat tavallisia kännisekoiluja pitemmälle.
Pyöreä talo on samaan aikaan hidas, maalaileva ja tunnelmaansa tempaava lukukokemus ja yhteiskunnallinen kannanotto. Erdrich kertoo loppusanoissaan, että alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset joutuvat edelleen poikkeuksellisen usein seksuaalisen väkivallan kohteiksi ja syytteitä nostetaan vain harvoin.
Elina Teerijoki
Ruudinsavu 1 / vol. 8 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti