Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa: Erik Munsterhjelm

Kuvassa  yksi Munsterhjelmin Kanadassa julkaisemista teoksista. Ruudinsavun päätoimittaja Juri Nummelin julkaisi keväällä kirjan Wild West Finland , joka on suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. Ruudinsavussa ilmestyi aiheesta joitain Nummelinin kirjoituksia, viimeisenä ehti juuri ja juuri ennen kirjaa pitkä artikkeli Erik Munsterhjelmistä, tässä jutun alusta maistiainen.  Erik Munsterhjelmin seikkailut Pohjois-Amerikassa Kulkurista poikakirjailijaksi Erik Munsterhjelm (1905–1992) kirjoitti sekä muistelmia eräretkistään Pohjois-Amerikassa että samoihin maisemiin sijoittuvia seikkailukirjoja. Lohjalla syntyneen Munsterhjelmin vanhemmat olivat taidemaalarit Alarik "Ali" Munsterhjelm ja Alma Viriä Olivia Dahlberg. Munsterhjelmin setä Rudolf Ludvig Munsterhjelm oli tunnettu tutkimusmatkailija ja eräkirjailija, joka muun muassa hiihti yli Grönlannin. Erik Munsterhjelm seurasi setänsä jalanjälkiä. Lähes kaksimetristä Munsterhjelmia sanottiin Iso-Erikiksi. Munste

Elokuvajuttu: Harold Lloyd Villissä lännessä

Huom! Jutun kirjoittajaksi oli Ruudinsavussa merkitty virheellisesti Kari Glödstaf. Oikea kirjoittaja on Jyri Kontturi. Toimitus pahoittelee virhettä. Mykkää länttä Mykän filmin neljän suuren koomikon joukkoon luettava Harold Lloyd (muuthan ovat Buster Keaton, Charlie Chaplin ja Harry Langdon) tunnetaan kenties parhaiten ikonimaisesta kuvasta, jossa hän roikkuu korkean tavaratalon seinällä olevan kellon viisareista. Kuva on Safety  Last! -elokuvan (1923) loppupuolen vauhdikkaasta seinäkiipeilykohtauksesta. Nimenomaan huimista stunteistaan Lloyd hyvin tunnetaan. Hän toteutti suurimman osan noista akrobaattisista kohtauksista itse huolimatta toisen käden osaproteesista. Lloyd menetti vuonna 1919 kuvauksissa oikeasta kädestään peukalon ja etusormen. Myöhemmissä elokuvissaan hän käytti ihonväristä hansikasta vammaa peittämään. Vaikka Harold Lloydin elokuvat olivat komedioita, sijoittuivat ne monen eri lajityypin kehykseen. Myös länkkäreihin, totta kai. Täyspitkä elokuva Pikkuveli/The

Sarjakuva-arvostelu: Rivo Länsi

Rivo Länsi tarjoilee kakkosta Onanias Onnekas: Rivo Länsi Special N:o 1: Mekaaninen morsian. 77 s. Lempo Kustannus. Kiero-Dick: Rivo Länsi N:o 4: Mambo, musta kostaja. 100 sivua. Lempo Kustannus. Kiero-Dickin eli nykyään Tampereella asuvan Pauli Hirtolahden kiero mielentuotos eli Rivo Länsi on löytänyt selvästi oman lokeronsa ja jatkaa ilmestymistään. Sarjaan teki spesiaalin salanimellä toinen sarjakuvantekijä nimellä Onanias Onnekas – hän ei kuulemma halua nimeään julkisuuteen. Tarina poikkeaa aiemmista Rivo Länsi -sarjan kirjoista huomattavasti: se on scifi- ja steampunk-henkinen juttu hullusta professorista, joka on rakentanut seksirobotin. Robotti on tosin vain yksi sivujuoni mielettömiä ideoita heittelevästä tarinasta, jossa fyysinen kiihotus ei ole niinkään tärkeää kuin varsinaisen Kiero-Dickin omissa kertomuksissa. Lähikuvia pyllyistä ja penetroivista peniksistä tarjoilee sitten taas runsain mitoin Kiero-Dickin paluu sarjaan. Mambo, musta kostaja (kannen mukaan nimi on M

Sarjakuva-arvostelu: Bouncer: Armottomien laupeus

Happolänkkärisaaga jatkuu Boucq ja Jodorowsky: Bouncer. Osa 2: Armottomien laupeus (Bouncer 2: La Pitié des bourreaux). Suom. Heikki Kaukoranta. 60 s. Jalava 2015. Elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowskyn ja kuvittaja Boucqin ankara lännensaaga Bouncer jatkaa kulkuaan. Ensimmäinen osa Kainin silmä avasi tarinan arvoituksellisesti ja hurmeisesti eikä toinen osa, Armottomien laupeus , paljon jälkeen jää. Parhaiten tarinasta saa irti, jos ne lukee kaikki kerralla, sen verran vaikea toiseen osaan on päästä sisään. Jodorowskyn tunnetuin elokuva lienee edelleen hänen esikoisensa, El Topo (1970). Sen psykedeeliset hippikuvastot elävät myös Bouncerissa: Armottomien laupeudessa yksikätinen hylkiö alkaa opettaa verilöylystä ainoana eloonjäänyttä nuorta poikaa tappajaksi, ja riittien kuvaus muistuttaa hyvin paljon El Top oa, varsinkin kohtauksessa, jossa pojalle syötetään hallusinogeenejä sisältäviä katkuksia. Sarjakuva sisältää myös tahallisia anakronismeja, jotka jollakulla muulla olisiva

Kirja-arvostelu: Petri Hirvonen: Kuolevan jumalan yö

Kostajarymistelyä  Petri Hirvonen: Kuolevan jumalan yö ja muita jännitysnovelleja. Toim. Juri Nummelin. Putki kustannus 2014. Lyhyen uran senttarina tehneen Petri Hirvosen 2000-luvun novellituotanto on koottu pieneen kirjaseen (106 sivua, tosin sivunumerointi loppuu yllättäen viimeisen novellin ensisivun 97 kohdalla), jonka avaa toimittaja Nummelinin lyhyt esittely. Kymmeneen tarinaan mahtuu monenlaista kertomusta: on länkkäriä, pulpahtavaa jännitystä ja merirosvojakin. Varsinaisia länkkäreitä on kolmisen kappaletta: "El Otoño" (Ruudinsavu 2/2006), "Palkkarengin lopputili" (Ruudinsavu 4/2004) ja "Wounded Kneen tyttö" (aiemmin julkaisematon), mutta ”Villin lännen” meininki esiintyy useammassakin muussa tarinassa voimakkaana. Oman käden oikeus, mustaa aavistuksen vaaleampien stetsoneiden kantajien järkähtämättömyys ja koston oikeutuksen lähes maanisuuteen saakka ajava vietti esiintyy kirjassa aika lailla novellista toiseen. Hirvosen tiheä kerronta vie t

Kirja-arvostelu: Eero Korpinen: Jouluksi kotiin

Kotimaista Alaska-kauhua Eero Korpinen: Jouluksi kotiin. 95 s. Kuoriaiskirjat 2014.  Eero Korpinen on nuori kirjoittaja, jonka esikoisromaani Jouluksi kotiin sijoittuu Alaskan hyisiin ja lumisiin maisemiin. Kyse ei ole varsinaisesta lännenromaanista, vaan enemmänkin Stephen Kingin Hohdon ja Pet Semataryn jäljillä liikkuvasta intiaaneihin ja näiden uskomuksiin liittyvästä kauhusta. Korpista lännen aiheet selvästi kiinnostavat, ja hänen lännennovellejaan nähtäneen myöhemmin Ruudinsavun sivuilla. Jouluksi kotiin muistuttaa jossain määrin Antonia Birdin kirottua elokuvaa Ravenous (eli suomeksi Erämaa syö miestä ), joka kertaa Alfred Packerin johtaman retkikunnan verisen kohtalon. Lumimyrsky on pudottanut helikopterin maahan vanhan kylän lähelle ja sen kaksi matkustajaa linnottautuu autiotaloon pakoon lunta ja tuulta. Toinen miehistä on häikäilemätön kaivosmagnaatti Leeds, joka ei juuri välitä työntekijöistään, ainoastaan tuloksesta. Toinen miehistä on pilotti Hawkstone, järjen mies,

Arvostelu: Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan; Tasangon kaupungit

McCarthyn vaikeaselkoista trilogiaa Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan. Suom. Erkki Jukarainen. 504 s. WSOY, 2015 (julkaistu alun perin vuonna 1995). Cormac McCarthy: Tasangon kaupungit. Suom. Kaijamari Sivill. 350 s. WSOY, 2015. Cormac McCarthyn Rajaseutu-trilogian toinen ja kolmas osa ilmestyivät suomeksi syksyllä 2015, vuosi trilogian ensimmäisen osan Kaikki kauniit hevoset jälkeen. Toinen osa Matka toiseen maailmaan suomennettiin itse asiassa jo vuonna 1995 vain muutama vuosi alkuperäisteoksen jälkeen. Nyt se on julkaistu uusintapainoksena yhtä aikaa kolmannen osan eli Tasangon kaupunkien kanssa, mikä onkin mainio ratkaisu. Erkki Jukaraisen 1990-luvun suomennokseen ei nähtävästi ole juurikaan puututtu, vain espanjankielinen sanasto on lisätty teoksen loppuun. Selviä häiritseviä eroja suomennoksissa eri osien välillä ei myöskään ole havaittavissa. Voisi hyvin kuvitella, että Matka toiseen maailmaan on se syy, miksi McCarthy ei Suomessa vielä 1990-luvulla päässyt su

Arvostelu: Quentin Tarantino: The Hateful Eight

Röyhkeä lumilänkkäri Quentin Tarantino: The Hateful Eight (USA 2016). N: Samuel L. Jackson, Kurt Russell, Jennifer Jason Leigh, Tim Roth. 2 h 48 min. Elmore Leonardin romaani Forty Lashes taisi jäädä Quentin Tarantinolta lopullisesti filmaamatta, mutta mainio ja innostava Django Unchained ei jäänyt hänen ainoaksi länkkärikseen. The Hateful Eight on vielä selkeämmin western maisemia, hahmoja ja tematiikkaa myöten, joskin elokuva jatkaa myös Django Unchainedissa aloitettua rasismiteemaa. The Hateful Eight on ohjattu samanlaisella röyhkeydellä kuin muutkin Tarantinon elokuvat. Hän ei mielistele ketään, vaikka monet kriitikot ja katsojat, jopa entiset fanit, haukkuvat hänen uusia elokuviaan liian pitkään jauhavasta dialogista, liiallisesta intertekstuaalisten viittausten käytöstä, ylipäätään liiasta itsetietoisuudesta. Nämä ovat kaikki Tarantinolle hyveitä, samoin kuin tarkoituksellinen epäjatkuvuus (josta hän halutessaan pääsee eroonkin, kuten Jackie Brown todistaa, samoin mel

Arvostelu: Tapani Bagge: Tappajatimantti

Ennen vanhaan länkkäritkin olivat parempia Tapani Bagge: Tappajatimantti. Kolme FinnWest-klassikkoa. 288 s. Turbator 2015. Ennen vanhaan 1980-luvulla kaikki oli paremmin. Lauantaisin tuli kuukauden western ja kioskeissa myytiin kioskikirjallisuutta. Siellä R-kioskin ikkunassa Mack Bolanien, Remojen ja Nick Carttereiden rinnalla oli myytävänä myös FinnWest. Ainakin omassa Morgan Kanea ja Tex Willeriä diggailevassa kaveripiirissä Oululaisen, lähinnä Yöjutusta ja Jerry Cottonista tunnetun Kolmiokirjan julkaisema lännensarja oli outolinnun maineessa. Kun Amerikka oli jotain myyttistä ja kaikki sieltä tuleva varmasti parempaa, niin tuntui lähes pyhäinhäväistykseltä, että joku suomalainen kehtasi kirjoittaa härmäläisen puukkojunkkarin seikkailuista villissä lännessä. Tosin kokeiluluontoisen lukukokemuksen perusteella oli koulupojankin pakko myöntää, että lehden jutut veivät mukanaan ja ruumiitakin tuli riittävästi koulupojan verenhimoa tyydyttämään. FinnWest ilmestyi vuosina 1976–1992