Siirry pääsisältöön

Arvostelu: Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan; Tasangon kaupungit

McCarthyn vaikeaselkoista trilogiaa

Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan. Suom. Erkki Jukarainen. 504 s. WSOY, 2015 (julkaistu alun perin vuonna 1995).
Cormac McCarthy: Tasangon kaupungit. Suom. Kaijamari Sivill. 350 s. WSOY, 2015.

Cormac McCarthyn Rajaseutu-trilogian toinen ja kolmas osa ilmestyivät suomeksi syksyllä 2015, vuosi trilogian ensimmäisen osan Kaikki kauniit hevoset jälkeen. Toinen osa Matka toiseen maailmaan suomennettiin itse asiassa jo vuonna 1995 vain muutama vuosi alkuperäisteoksen jälkeen. Nyt se on julkaistu uusintapainoksena yhtä aikaa kolmannen osan eli Tasangon kaupunkien kanssa, mikä onkin mainio ratkaisu. Erkki Jukaraisen 1990-luvun suomennokseen ei nähtävästi ole juurikaan puututtu, vain espanjankielinen sanasto on lisätty teoksen loppuun. Selviä häiritseviä eroja suomennoksissa eri osien välillä ei myöskään ole havaittavissa.
Voisi hyvin kuvitella, että Matka toiseen maailmaan on se syy, miksi McCarthy ei Suomessa vielä 1990-luvulla päässyt suosioon. Teos on selvästi tämän trilogian hankalin ja myös laajin osa ja muutenkin raskaimpia McCarthyn teoksia. Tarina kyllä käynnistyy sujuvasti nuorten veljesten elämän kuvauksella ja suden metsästys -tarinalla, mutta mitä pitemmälle päästään, sitä enemmän lukija alkaa ihmetellä jutun juonta ja tarinan tarkoitusta. Pääjuoni, joka tuntuu vielä vaihtuvan teoksen aikana, saa seurakseen pitkiä ”monologitarinoita”, jotka päähenkilö Billy Parham kuulee tapaamiltaan henkilöiltä. Ihan vähällä eivät näiden sivutarinoiden merkitykset lukijalle avaudu, varsinkin kun ne ovat niin laajoja.
Tarina on synkempi ja murheellisempi kuin trilogian ensimmäinen osa. Muutoin tarinan puitteet ovat tuttua McCarthya: luonnon kauneus ja sen riippumattomuus ihmisestä, karu dialogi (välillä jää jopa epäselväksi, kuka puhuu), kaksikielinen replikointi (espanjaa on runsaasti), päähenkilö on alle kaksikymppinen mies ja kerronta on lakonista. Trilogian pääteema tuntuu olevan elämänhallinnan mahdottomuus.
Samaan tyyliin, mutta hieman ilmavammin kulkee myös trilogian kolmas osa. Siinä ensimmäisen ja toisen osan päähenkilöt John Grady Cole ja Billy Parham ovat päätyneet samalle ranchille cowboyiksi. Molempien menneisyys on murheellinen, mutta siihen ei juuri viitata, mikä myös mahdollistaa trilogian osien lukemisen itsenäisinä teoksina. Miesten tulevaisuuskaan ei ruusuiselta näytä, koska cowboy-elämänmuoto alkaa hiipua. Tarinan keskushahmoksi nousee hieman enemmän ”hevoshullu” John Grady, joka rakastuu traagisesti ilotalon tyttöön, jolla on epilepsia mitä John Grady ei tiedä. Billykin kuitenkin kantaa tarinaa, ja ihan lopussa tapahtuu vielä suuri, hieman kummallinen aikahyppy (tyyliin ”kuinkas sitten kävikään”).
Tasangon kaupungit on joka tapauksessa selvästi jouhevampi kuin edellinen osa. Replikointia on jonkin verran enemmän, mikä vie tarinaa nopeammin eteenpäin. Jopa tietynlaisia huumorinpilkahduksia on havaittavissa, mutta loppujen lopuksi tarina ei ole yhtään valoisampi kuin trilogian aiemmat osat.
Pelkästään länkkäreitä lukeville McCarthyn trilogiaa on vaikea suositella, mutta vähänkin laajemmin kirjallisuudesta kiinnostuneille se on mielenkiintoinen tuttavuus. Helppoa sen lukeminen ja ymmärtäminen ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, mutta poikkeuksellisella tyylillään se on hyvin inspiroiva.
Ossi Kokko

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1