Siirry pääsisältöön

Elokuvajuttu: Harold Lloyd Villissä lännessä

Huom! Jutun kirjoittajaksi oli Ruudinsavussa merkitty virheellisesti Kari Glödstaf. Oikea kirjoittaja on Jyri Kontturi. Toimitus pahoittelee virhettä.

Mykkää länttä

Mykän filmin neljän suuren koomikon joukkoon luettava Harold Lloyd (muuthan ovat Buster Keaton, Charlie Chaplin ja Harry Langdon) tunnetaan kenties parhaiten ikonimaisesta kuvasta, jossa hän roikkuu korkean tavaratalon seinällä olevan kellon viisareista. Kuva on Safety  Last! -elokuvan (1923) loppupuolen vauhdikkaasta seinäkiipeilykohtauksesta.
Nimenomaan huimista stunteistaan Lloyd hyvin tunnetaan. Hän toteutti suurimman osan noista akrobaattisista kohtauksista itse huolimatta toisen käden osaproteesista. Lloyd menetti vuonna 1919 kuvauksissa oikeasta kädestään peukalon ja etusormen. Myöhemmissä elokuvissaan hän käytti ihonväristä hansikasta vammaa peittämään.
Vaikka Harold Lloydin elokuvat olivat komedioita, sijoittuivat ne monen eri lajityypin kehykseen. Myös länkkäreihin, totta kai. Täyspitkä elokuva Pikkuveli/The Kid Brother (1927) on tarina sheriffi Hickoryn perheestä, johon kuuluu rotevan isän itsensä lisäksi kaksi väkivahvaa sekä yksi heiveröinen poika (Harold Lloyd). Elokuvaan on tehty muutamia vauhdikkaita kohtauksia, mutta mukana on myös draamaa ja hiukan lempeäkin, ja kokonaisuutena se hieman laahaa eikä ei jaksa enää oikein kantaa.
Kokonaan toista maata on Billy Blazes, Esq. -lyhäri vuodelta 1919. Se on täyttä vauhtia ja toimintaa alusta loppuun. Tiiviiseen tilaan on saatu mahtumaan suunnilleen kaikki lännen elokuvan kliseet. Elokuvan avaa tekstiplanssi:”Far out on the silent prairie – the mining town of Peaceful Vale – nobody has been killed here for almost twenty minutes.” On arkaa sheriffiä (Snub Pollard), ja saluuna nimeltään Viiden Ässän Taverna (Aivan irrationaalinen väliteksti: ”Istuva Härkä poikkesi täällä kerran matkalla tanssikouluun.”)
Tavernaan saapuu pyssyjään laukoen kaksi hurjapäätä, jotka laittavat kapakan hujopin kiinalaistarjoilijan tanssimaan ammuskelemalla lattiaan. Peluri Kiero-Charlie hallitsee kaupunkia rautaisella kädellään ja ginin tuoksuisella hengityksellään, ja hän aikoo kaapata saluunan itselleen omistamallaan velkakirjalla. Charlie hätistää kapakanisännän matkoihinsa, mutta kaappaa tämän Nell-tyttären (Bebe Daniels) itselleen.
Sitten kuvaan saadaankin herra Billy Blazes, ”Onnensoturi aurinkoisten romanssien ja viuhuvien luotien maassa” eli Harold Lloyd itse. Lloyd on täydessä lännenmiehen sotisovassa ja rilleissään, ja avauskuvassa hän pyöräyttää vauhdikkaasti itselleen yhdellä kädellä sätkän ja raapaisee korvan takaa tulta.
Billy pelastaa tavernanisännän ahdistelijoiden kynsistä ja vie tämän rattailla takaisin kaupunkiin. ”Six minutes later. It looks like a big day for the undertaker.” Miesten tultua kaupunkiin Billy haastaa Charlieta. Seuraa tappelua, juoksentelua ja kohtaus, jossa Billy kulkee pitkin kattoja ammuskellen ja hypäten lopulta neljästä metristä kadulle. Pyssyistä eivät näy kudit loppuvan, sillä kertaakaan lataamatta Billy vielä ratsastaa pääkatua pitkin koko ajan aseitaan laukoen. Lopulta hän menee takaisin tavernaan, ja löytää Charlien ja Nellin sieltä. Hän ampuu Charlieta takapuoleen (!) ja toistaa temppunsa vielä kahdesti. Ehkä kyse on vain suolapanoksista, koska Charlie pakenee peloissaan mutta muuten hyvävoimaisena sängyn alle.
Elokuva päättyy vielä ratsain suoritettuun takaa-ajoon, jossa puolen tusinaa miestä ratsastaa karkureiden perässä pyssyt pöllähdellen. Takaa-ajon päätöstä ei näytetä, vaan kuvaan tulee ”Kolme vuotta myöhemmin” -
planssi. Kuvassa nähdään Nell hoitamassa tyttöä ja Billy opettamassa pojalle sätkän käärimisen tekniikkaa. Seuraavassa käänteessä paljastetaan, että kyse ei ole heidän omista lapsistaan, vaan sheriffin ja hänen squawinsa jälkeläisistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…