Siirry pääsisältöön

Elokuva-arvostelu: The Duel

Uutuuslänkkäri lahkojohtajasta

The Duel (USA 2016). Ohjaus: Kieran Darcy-Smith. Näyttelijät: Liam Hemsworth, Woody Harrelson. 110 min. 

The Duel ei ole saanut suurta julkisuutta eikä kovin hyviä arvosteluja, vaikka siinä on kaksi tunnettua miesnäyttelijää pääosissa. Elokuvan vähäinen julkisuus voi johtua osaltaan siitä, että elokuva ei sovi perinteisiin lännenelokuvan määritelmiin. Elokuvassa länkkäriaiheet yhdistetään nykyään muodikkaaseen kuvaukseen (Walking Dead, Westworld) pahasta yhteisöstä tai lahkosta ja sen karismaattisesta johtajasta. Lisäksi kuvaukseen liitetään myös vahvoja seksuaalisia teemoja, jotka eivät ole länkkäreissä usein nähtyjä.
Näyttelijänäkin tunnetun Kieran Darcy-Smithin ohjaama The Duel alkaa kuitenkin kuin mikä tahansa länkkäri: Texas Rangerina työskentelevä David Kingston (Liam Hemsworth) saa tehtäväksi selvittää, kuka tappaa Texasin ja Meksikon välisellä rajalla meksikolaisia. Ruumiit kelluvat vedessä skalpeerattuina. Onko kyse intiaanien hyökkäyksistä? Meksikolaisen kenraalin poikakin on kadonnut ja diplomaattinen selkkaus uhkaa.
Kingston saapuu Helena-nimiseen kaupunkiin, jota Woody Harrelsonin esittämä Abraham johtaa. Abraham on 20 vuotta aiemmin tappanut kaksintaistelussa Kingstonin isän, mikä tietysti aiheuttaa jännitteitä, mutta karismaattinen Abraham väittää, että menneet ovat menneitä, ja nimittää Kingstonin kaupungin uudeksi sheriffiksi.
Abraham pitää kaupunkia kurissa kovin ottein. Hän hallitsee myös seksuaalisesti käyttäen kaupungin naisia vapaasti hyväkseen. Tulilinjalle joutuu niin ikään Kingstonin meksikolaistaustainen vaimo Marisol (Alice Braga).
The Duel on kiinnostava ja poikkeava kuvaus poikkeavan yhteisön toiminnasta, mutta tarinassa on liikaa epäuskottavuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia, jotta se toimisi riittävän hyvin. Kingstonin vaimon mukaantulo miehensä työmatkalle varsinkin tuntuu keinotekoiselta ratkaisulta. Ennen vanhaan nainen olisi toki tarinassa jätetty kokonaan pois.
Tarinassa paljastuu lopulta meksikolaisiin kohdistuva järjestelmällinen riisto ja väkivalta. The Duel tuntuukin ajankohtaiselta, vaikka Woody Harrelson onkin elokuvassa kalju eikä hänellä ole Donald Trumpin oranssia tukkaa. Harrelsonin Abraham on riiston ja sorron avulla johtava mies, joka tarttuu naisia suoraan pillusta, hän vain naamioi sen uskonnolliseksi toiminnaksi.
The Duel on Suomessa saatavilla ainakin Sonera Viihteen valikoimissa. Elokuva on julkaistu täällä myös dvd:llä, mutta esimerkiksi Makuuni on listannut sen kategoriaan "toiminta/fantasia". Minkäänlaisia fantastisia elementtejä elokuvassa ei kuitenkaan ole.
Juri Nummelin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Arvid Lydeckenin intiaanikirjat

Tässä alkua ja hiukan jatkoa Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Arvid Lydeckenin intiaanikirjoja. Artikkeli on osa ensi keväänä ilmestyvää kirjaa suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta. 

Arvid Lydeckenin intiaanikirjat

Aiempien sukupolvien lämmöllä muistama lasten- ja nuortenkirjailija Arvily kirjoitti myös muutamia länkkäreitä.

Varhaisimpia nuorille lukijoille suunnattuja kotimaisia länkkäreitä oli Arvid Lydeckenin Valkoinen Sulka, joka ilmestyi teoksessa Intiaaneja ja merirosvoja (1911).
Arvily eli Arvid Lydecken (1884–1960) oli pitkän uran puurtanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkkitekijä, myöhemmin klassikko, jonka teoslista käsittää niin loruja lapsille kuin fantasiaa sisältäviä poikakirjojakin.
Aikuisille Lydecken kirjoitti vain vähän, lähinnä runoutta uransa alkuvaiheessa. Lydeckenin lapsille kirjoittamista runoista tunnetuimpia ovat moneen kertaan levytetty "Telefooni Afrikassa" sekä "Lumipyry Afrikassa" ja "Iloinen kirahvi", …