Siirry pääsisältöön

Marshall Grover ja australialainen pulp

Ruudinsavun uusimmassa numerossa on kolmen artikkelin juttukokonaisuus Marshall Groveriin eli suosittujen Bill ja Ben -kirjojen tekijään liittyen. Tässä maistiaisia kahdesta jutusta, ensiksi Pentti Koskelon varsinaisesta Grover-artikkelista ja sitten Juri Nummelinin australialaista kioskikirjallisuutta laajemmin taustoittavasta jutusta. Kokonaisuuteen kuuluu myös amerikkalaisen lännenkirjailijan James Reasonerin muistelma Marshall Groverista eli Len Mearesista, jonka kanssa Reasoner kävi pitkään kirjeenvaihtoa. 



Marshall Grover on omassa sarjassaan

Jotkut lännenkirjailijat  ovat hyvinkin tuotteliaita. Toiset ovat vielä tuotteliaampia. Ja sitten on vielä Marshall Grover.

Leonard Frank Meares (1921–1993)  on kirjoittanut uskomattomat 746  lännenkertomusta paitsi omalla nimellään myös monilla eri taiteilijanimillä.Tunnetuin niistä on Marshall Grover, mutta hän on käyttänyt myös nimiä Marshall McCoy, Ward Brennan ja Glen Murrell. Mearesin ja McCoyn nimellä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt yhtään suomennettua teosta.
Grover on australialainen mutta hänen tarinansa ovat  aivan yhtä uskottavia kuin vaikkapa Simo Penttilän tai Louis Mastersonin vastaavat. Ei tarvitse olla käynyt kuussa kirjoittaakseen seikkailukertomuksen sieltä!
Groverin tuotannossa ei hämmästytä pelkästään määrä vaan se, että hän pystyi säilyttämään tasonsa vähintään kohtuullisena vuosikymmenestä toiseen. Kukaan ei kirjoita pelkkiä mestariteoksia, mutta yksikään vastaan tullut Grover ei ole saanut tuntemaan myötähäpeää tekijän puolesta. Tasoa on helppo arvioida, sillä Groverin teoksia on suomennettukin noin kolmesataa.

Bill ja Ben – teksasilaiset ikiseikkailijat

Bill ja Ben -sarja on Groverin tuotannon kulmakivi. Tarinoita on suomennettu huikeat 220 osaa. Sarja alkoi vuonna 1962 ja jatkui peräti vuoteen 1992. Kolmekymmentä vuotta saman kirjailijan tarinoita! Lieneekö peräti Suomen ennätys?
Kaikkein vanhimmissa on kanteen painettu hinta vielä ”vanhassa rahassa” eli siltä ajalta, kun Suomessa ei ollut rahayksikön sadasosaa eli penniä käytössä. Myöhemmin 60-luvulla hinta oli jossakin vaiheessa 1,50 markkaa, mikä hiukan huvittavasti on joskus numeroina saman verran kuin repaleisen Bill ja Ben -lehden hinta euroina meidän päivinämme.
Teksasin ikiseikkailijoiden alkuperäiset nimet ovat Larry ja Stretch, Yhdysvalloissa Larry ja Streik eli Lawrence Valentine ja Woodville Eustace Emerson. Pohjoismaissa heidät tunnetaan nimillä Bill ja Ben.
Ystävykset karkasivat koulusta liittyäkseen Etelävaltioiden armeijaan ja pääsivät, koska he olivat jo koulupoikina täysikasvuisen miehen mittaisia. Appomattoxin taistelun jälkeen he ovat kierrelleet länttä Mississippi-joelta Tyynelle valtamerelle, Meksikon rajalta Kanadan rajalle ja välillä  rajojen ylikin.
Seikkailujen tapahtuma-aikaan he ovat kierrelleet maata vähintään toistakymmentä vuotta, useimmiten lähes kaksikymmentä. Aikuisina heistä varttui todella kookkaita miehiä. Bill (kaksikon aivot ja kassanhoitaja) on noin 186–190-senttinen, harteikas, karulla tavalla komea ja tummatukkainen. Ben on kaveriaan vielä noin kuusi tai kahdeksan senttiä pitempi, hoikka, sinisilmäinen, vankkaleukainen ja varustettu melkoisen ulkonevilla korvilla sekä oljenkeltaisilla hiuksilla. Vaikka Ben ei ole yhtä harteikas kuin Bill, hän on erittäin vahva. Bill käyttää yhtä revolveria, Benillä on Colt molemmilla puolillaan ja hän ampuu molemmilla käsillään yhtä tarkasti.
Omasta mielestään kaverukset ovat rauhaarakastavia eivätkä koskaan aloita tappelua, mutta jotenkin he joutuvat aina mukaan sellaiseen. He ovat perinteisiä puhdassydämisiä vaeltavia ritareita ja ajautuvat kerran toisensa jälkeen puolustamaan heikompia, vaikka ovatkin vakuutelleet toisilleen että  hoitavat vain omat asiansa.

***

Aussipulpin lyhyt historia

Marshall Groverin eli Len Mearesin tuotanto liittyy likeisesti australialaisen kioskikirjallisuuden historiaan. 

Australialaisen kioskikirjallisuuden historia alkaa vuodesta 1939, jolloin senaattori Donald Cameron heräsi huomaamaan, että ulkomaiset, lähinnä amerikkalaiset, kirjat vievät leivän kotimaisilta kirjoittajilta. Ulkomailta tuodulle kirjallisuudelle pantiin käytännössä kielto. Yleisö kuitenkin halusi edelleen lukea halpaa viihdettä, ja näin Australiassa alkoi nousta esille uusia kustantamoita. Tällainen oli muun muassa edelleen toimiva Cleveland, joka tunnetaan eritoten länkkäreistään. 1920-luvulla lehtikustantaja aloittanut Horwitz laajensi pokkareihin 1950-luvulla ja oli lopulta maan suurin kioskikirjakustantamo.
Ja koska kustantamot tarvitsivat koko ajan uutta painettavaa, esiin nousi iso joukko erilaisia kirjailijoita, jotka pystyivät, usein laadusta välittämättä, tuottamaan tekstiä viikosta toiseen.
Yksi tällainen kirjailija oli Suomessa vain muutamalla käännöksellä tunnettu Clive Gordon eli C. G. Bleeck (1907–1971). Bleeck on erityisen kiinnostava australialainen senttari, koska hän piti säntillistä päiväkirjaa siitä, mitä häneltä tilattiin, mitä hän kirjoitti, mitä julkaistiin ja paljonko hän sai palkkioita. Bleeckin päiväkirjat on tallennettu Australian National Libraryyn, ja australialaiset tutkijat ovat käyttäneet niitä paljon hyväkseen.
Yksi C. G. Bleeckin
suomennetuista länkkäreistä
Bleeck ei ollut vapaa kirjailija, vaan rautatievirkailija, joka pystyi perheellisenäkin luomaan laajan tuotantonsa kirjoittamalla iltaisin ja viikonloppuisin. Bleeck kirjoitti joillekin kustantamoille käytännössä kuukausipalkalla. Bleeck kirjoitti mitä tahansa: dekkareita (mm. You Can't Forget Murder, 1955), scifiä (Master-Mind Menace, 1950, salanimellä Belli Luigi), romantiikkaa (Lucky in Love, 1956), historiallista seikkailua (Love's Cavalier, 1956), länkkäreitä (Texan Tornado, 1954; Bounty Rider, 1971). 

***

Länkkärit ovat muutenkin olleet australialaisille rakas kirjallisuudenmuoto – hyviä länkkärikirjoittajia ovat olleet Marshall Groverin lisäksi myös yli 900 kirjaa kirjoittanut ja edelleen jatkava Keith Hetherington sekä Paul Wheelahan. 
Hetheringtonin tunnetuimpia salanimiä ovat olleet Kirk Hamilton ja Brett Waring. Hetherington on haastattelussa kertonut olleensa noin 18, kun hän tajusi voivansa kirjoittaa parempia lännentarinoita kuin mitä tuolloin julkaistiin. Hetherington julkaisi ensimmäiset lännennovellinsa 1950-luvun alkupuoliskolla, ja vuosikymmenen loppuun mennessä hän kirjoitti jo 20 000–40 000 sanan pienoisromaanin mittaisia tarinoita, jotka ilmestyivät Cleveland-kustantamolle tyypillisinä vihkoina. Tehtyään 1960- ja 1970-luvuilla töitä sanomalehdissä ja televisiossa Hetherington palasi vuonna 1975 länkkärien pariin. Hän loi muun muassa Bannermanin, joka on Texasin kuvernöörin henkilökohtainen etsivä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1