Siirry pääsisältöön

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja perusteokseksikin kirja on hieman haparoiva. Suurimpaan osaan vanhoista länkkäreistä suhtaudutaan yliolkaisesti, spageteista hyväksytään vain Leone ja osin Corbucci.
Avola arvottaa elokuvia lähinnä sen mukaan, miten tarkkaan niissä noudatetaan lännen historiallista totuutta ja kansatieteellisiä yksityiskohtia. Mitä mutaisempaa, sen parempaa.
Kyllähän minäkin 1970-luvun mutalänkkäreistä tykkään, ja tykkään 2000-luvun tv-sarjasta Deadwood, mutta pidän myös monesta muunlaisesta länkkäristä. John Waynen kutsuminen taantumukselliseksi tuo mieleen, että osa Avolan tekstistä on ehkä peräisin 1970-luvulta.
Avolan kirjaa vaivaa myös sama mikä monta muutakin elokuvakirjaa sen jälkeen, kun ranskalaiskriitikot 1950-luvulla keksivät auteur-teorian. Aivan kuin ikänsä elokuvista kirjoittaneella miehellä ei olisi hajuakaan siitä, miten elokuvia tehdään. Avolan mukaan ohjaajat tekevät yksinään elokuvan tarinan ja sanoman, ja näyttelijät päättävät omin päin, miten osiaan esittävät.
Käsikirjoittajista mainitaan ensimmäisellä sadalla sivulla vain Peckinpahin käsikirjoittajakumppani Rudy Wurlitzer sekä Leon Uris, joka Avolan mielestä on tehnyt anteeksiantamattoman historiallisen virheen tappamalla Johnny Ringon OK Corralin taistelussa. Tämä yksityiskohtahan ei tietenkään voi olla ohjaajan tai tuottajan tai myöhemmin mukaan palkatun käsikirjoitustohtorin neronleimaus.
Uudemmista elokuvista mainitaan joskus käsikirjoittajakin, mutta esimerkiksi Coenin veljesten ohjaaman ja käsikirjoittaman No Country for Old Men -filmin kohdalla unohdetaan Cormac McCarthyn romaani Vanhojen miesten maa, johon elokuva perustuu.
Postiivista on, että minäkin löysin kirjasta muutaman ennenenäkemättömän elokuvan, joka sietäisi tarkistaa. Se on kuitenkin aina elokuvakirjojen perimmäinen tehtävä: saada lukija kiinnostumaan elokuvista.
Tapani Bagge 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1